Verkostostakaan ei haluta päästää lämpöä harakoille

Aloitimme syksyllä blogissamme juttusarjan siitä, mitä kaikkea energiatehokkuus tarkoittaa työssämme Elenia Lämmöllä – kuinka se näkyy käytännön työssämme. Tähän mennessä olemme kirjoittaneet mm. siitä, kuinka palveluilla ja viestinnällä voidaan parantaa myös energiatehokkuutta ja kuinka energiatehokkuus tulee käytännössä esiin voimalaitoksen valvomon työssä 24/7.  Tällä kertaa päätimme paneutua tarkemmin kaukolämpöverkoston rakentamiseen ja ylläpitoon energiatehokkuusnäkökulmasta.

Elenia Lämmöllä on yhteensä noin 500 km kaukolämpöputkea maan alla. Kuuman veden kulkiessa maan alla lämpölaitokselta kuluttajalle tapahtuu matkalla väistämättä lämpöhäviöitä. Näiden häviöiden minimoimisella on myös tärkeä rooli kaukolämpöyrityksen energiatehokkuustalkoissa.

Kaukolämpöjohdot ovat eristettyjä teräsputkia. Putkistoa on sekä vanhaa että uutta. Uudet kaukolämpöjohdot kulkevat kiinnivaahdotetuissa polyuretaanieristeellä varustetuissa polyeteenimuoviputkissa. Vanhemmat kaukolämpöjohdot kulkevat villaeristetyissä betonikanavissa tai polyuretaanieristetyissä Fiskars-elementtiputkissa. Kaukolämpöputken eristeen materiaali, sen paksuus ja kunto vaikuttavat lämpöhäviöön. Verkostosaneerauksissa uusitun putken eristevahvuus on yleensä suurempi kuin vanhan putken, samoin eristemateriaali on aiempaa parempaa. Tällöin lämpöhäviö yleensä pienenee uusittaessa vanhoja putkia. Lämpöhäviön suuruus ei kuitenkaan ole ainoa peruste uusia vanhoja putkiosuuksia. Saneerauspäätöksiin vaikuttavat myös kunnossapito- ja vauriohistoria sekä linjan merkittävyys verkoston toiminnalle. Tavoitteena on uusia huonoja putkiosuuksia ennen mahdollisia putkistovuotoja.

Kaukolämpöputkien lisäksi lämpöhäviöitä voi syntyä kaukolämpökaivojen puutteellisen lämmöneristyksen tai ulkoisten vuotovesien vuoksi.  Näihin voidaan vaikuttaa ennakkohuolto- ja korjaustoimenpiteillä. Etenkin keväisin ja syksyisin seurataan kaukolämpökaivojen tilannetta ulkopuolisten vuotovesien varalta. Eristeiden mahdollinen kastuminen vuotovesien johdosta huonontaa niiden lämmöneristyskykyä ja kosteus aiheuttaa myös korroosioriskiä itse putkiin. Kaivojen kuntoa seurataan jatkuvasti säännöllisillä kaivokierroksilla ja reaaliaikaisilla kaivonvalvontalaitteilla.

Uusia kaukolämpöverkkoja suunniteltaessa putket pyritään aina mitoittamaan oikean kokoisiksi. Ylimitoitetut putket lisäävät toisaalta lämpöhäviöiden määrää, mutta kuitenkin on otettava huomioon myös mahdollinen kysynnän kasvu tulevaisuudessa. Tässä yhteydessä yritetään siis ennustaa myös uuden tai saneerattavan verkostoalueen rakennuskannan kasvua, jotta voidaan varautua tulevaisuuden tarpeisiin. Verkostojen uudisrakentaminen pyritään tekemään alueittain, jolloin työmaaliikenne voidaan minimoida. Verkostojen saneeraustyöt puolestaan ajoitetaan niin, että varatehoa (öljyä/maakaasua) joudutaan käyttämään mahdollisimman vähän ja että lämmönjakelun keskeytykset pysyvät mahdollisimman lyhyinä ja katkoalueet pieninä. Verkostotyöt ajoitetaan mahdollisuuksien mukaan tehtäväksi kesäaikana.

Osaltaan verkoston lämpöhäviöihin vaikuttaa myös mahdollinen verkossa olevan kaukolämpöveden liian korkea lämpötila. Verkon käyttölämpötila täytyy säätää ulkolämpötilan mukaan siten, että lämpötila kauimmaisellakin asiakkaalla on riittävä. Mitä korkeampi lämpötila kaukolämpöputkessa on, sitä suurempi lämpötilaero on sen ja maaperän välillä ja tällöin myös lämpöhäviöiden määrä verkostossa kasvaa. Lämpötilan optimointiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi asiakkaiden lämmönsiirtimien jäähtymää parantamalla, koska tällöin voidaan laskea kaukolämpöveden keskimääräistä lämpötilaa. Kaukolämpöveden paluulämpötilatason laskeminen vaikuttaa myös lämmöntuotannon tehokkuuteen. Tällöin lämpöä talteen ottavalla savukaasupesurilla saadaan lämpöä talteen entistä tehokkaammin.  Kaukolämmön jäähtyvyydestä asiakaslaitteissa ja sen seuraamisesta on kerrottu tarkemmin aiemmassa blogikirjoituksessa ”Netti kertoo, kuinka lämmität”.