Uusiutuvien polttoaineiden käytön monipuolistamiseksi lisäpotkua hevosilta

Uusiutuvien polttoaineiden osuus Elenia Lämmön omassa sähkön ja lämmön tuotannossa oli 68 % vuonna 2016. Määrä on korkea verrattuna esimerkiksi Suomen keskiarvoon, joka oli 32 % vuonna 2016 (Energiateollisuus: Kaukolämpövuosi 2016, 30.1.2017). Elenialla tällä hetkellä käytössä olevat uusiutuvat polttoaineet ovat erilaisia puupohjaisia polttoaineita kuten metsätähde-, ranka- ja kokopuuhaketta sekä kantomursketta. Keväällä 2017 päätettiin Vanajan voimalaitoksella kokeilla uutena uusiutuvana polttoaineena hevosen kuivikelantaa.

Hevosen kuivikelannan hyödyntäminen on ongelmallista etenkin suurilla taajama-alueilla sijaitsevilla ammattitalleilla, joiden lähistöllä ei sijaitse peltoja, joille lannan voisi levittää. Kuivikelantaa ei ole myöskään vuoden 2016 alusta lähtien saanut sijoittaa kaatopaikoille. Tällöin lannan energiahyötykäyttö on koettu toimivimmaksi ratkaisuksi. Se on myös Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyössä tekemän selvityksen (30/2016) mukaan todettu elinkaarivaikutuksiltaan ympäristöystävällisemmäksi vaihtoehdoksi kuin keskitetty kompostointi, jonne näiden tallien lanta on aiemmin toimitettu.

Suomessa on eri arvioiden mukaan noin 70 000 – 75 000 hevosta. Yksi hevonen tuottaa noin 10 t kuivikelantaa vuodessa (kuivikelanta = hevosen erittämän sonnan ja virtsan sekä kuivikkeen seos). Se vastaa reilusti yli tuhatta kiloa öljyä. Yhden hevosen tuotoksilla voisi siis lämmittää jo pienen omakotitalon.

Vanajan voimalaitoksella huhti-toukokuun 2017 vaihteessa toteutettu hevosen kuivikelannan koepoltto sujui hyvin. Hevosen kuivikelannan osuus polttoaineseoksessa oli suurimmillaan 20 %. Normaalista poikkeavia päästöjä ei syntynyt ja muutenkin käyttökokemukset olivat positiivisia. Kesän aikana päätetään, jatketaanko hevosen kuivikelannan koepolttokokeilua koetoimintaa koskevan ympäristöluvan mukaisesti vielä syksyllä ja tuotetaanko tulevaisuudessa mahdollisesti osa Hämeenlinnan kaukolämmöstä epäsuorasti kauramoottoreilla.

Meira Saarinen