Hämeenlinnan kaukolämpö 60 vuotta – kaukolämmön kehittyminen kaupungissa

Kaukolämmön ensi vuodet Hämeenlinnassa

Hämeenlinnassa on nautittu kaukolämmön huolettomuudesta ja toimintavarmuudesta jo 60 vuotta. Suomessa ensimmäisenä kaukolämmöllä alettiin lämmittää Helsingin olympiakylää vuonna 1940 ja pian tämän jälkeen alettiin selvittää kaukolämpöjärjestelmän rakentamista muualle Helsinkiin. 1950 ja 1960-lukujen taitteessa kaukolämpö yleistyi useaan maan isompaan kaupunkiin. Hämeenlinna oli näiden kuuden ensimmäisen edelläkävijäkaupungin joukossa.

Hämeenlinnan sähkölaitos tutki jo vuonna 1957 mahdollisuuksia kaukolämmön tuotannon aloittamiseen omassa sekä lämpöä että sähköä tuottavassa voimalaitoksessa. Oman voimalaitoksen rakentaminen koettiin kuitenkin taloudellisesti riskiksi. Katsottiin, että olisi järkevämpää rakentaa ensin pienempi lämpölaitos ja hankkia tarpeeksi asiakkaita sen tuottamalla lämpömäärälle, sekä lisätä tuotantoa sitä mukaan kuin lämmön kulutus lisääntyisi.

Hämeenlinnassa kaukolämmön tuotantoa varten rakennettiin ensin Kaurialan lämpölaitos, ja 13.10.1964 ensimmäiset kiinteistöt kytkettiin kaukolämpöön Kaurialassa ja Rinkelinmäessä.

Kaukolämpöön siirtyminen oli tähän asti pääasiassa hiilellä ja koksilla tai öljyllä lämmitetyissä keskuslämmitteisissä taloissa taloudellisesti järkevää. Toimintavarmuuden lisäksi kaukolämpö puhdisti ympäristöä merkittävästi. Vanhemmat hämeenlinnalaiset muistavat vielä, kuinka talvisin kinoksille laskeutui nokea hiilellä ja öljyllä lämmitettävien talojen piipuista. Ilman puhdistuminen olikin jo 1960-luvulla taloudellisen kannattavuuden lisäksi merkittävä syy kaukolämmön rakentamispäätöksen takana.

Kaukolämpöverkon suunnittelussa todettiin kaukolämmölle sopivimmiksi alueiksi Hämeenlinnan keskustan sekä Kaurialan ja Myllymäen tiheästi rakennetut alueet. Kaurialan jälkeen kaukolämpöä lähdettiin tuottamaan kaupungin keskustan ruutukaava-alueelle. Ensimmäiseksi kaukolämpöjohto keskustassa rakennettiin Lukiokadulle ja Kasarmikadulle, sitten Palokunnankadulle ja tämän jälkeen Kankaantaustan suuntaan. Kahden ensimmäisen vuoden aikana asiakkaita saatiin 30 kpl:tta ja näistä lämmitettyä rakennustilavuutta 500 000 m3. Lämmöntarve kasvoi ja Kaurialan lämpökeskusta laajennettiin.

Kaurialan ja keskustan jälkeen kaukolämpöön liitettiin erillisverkkona Härkätien alue sekä Ojoinen siirrettävien lämpökeskusten avulla. Pian tämän jälkeen ryhdyttiin tuottamaan kaukolämpöä myös Vanajaveden itäpuolisille alueille. 1968 valmistui yhdysputki Keinusaareen. Kolme vuotta kaukolämpötuotannon aloittamisesta Hämeenlinnassa oli jo 64 kiinteistöä ja lämmitettävää rakennuskantaa 770 000 m3. Lämmöntarve kasvoi edelleen ja vuonna 1969 valmistui Keinusaareen uusi lämpökeskus.

Kaukolämmön kysyntä kasvaa ja verkko laajenee

Linnanniemen ja Idänpään alueita ryhdyttiin lämmittämään kahdella siirrettävällä lämpökeskuksella 1970 ja Keinusaaren lämpökeskusta laajennettiin jo vuonna 1973. Kaukolämmön kysyntä jatkoi kasvuaan, vaikka öljyn hinnannousu aiheutti uhkakuvia tuotantokustannuksille. Toisaalta öljyn hinnannousu edisti kaukolämmön leviämistä. Vuonna 1975 lämpöä myytiin peräti 25 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Siirrettävät lämpökeskukset olivat mukana kaukolämmön leviämisessä yhä uusille alueille; vuoden 1975 asuntomessualueelle, Kuralaan, Loimalahteen sekä Ahvenistolle. Tällöin valmistui myös moottoritien alittava yhdysjohto Eteläkadulta.

Ahvenistolle valmistumassa oleva uusi keskussairaala tarvitsi turvakseen lähelle uuden lämpölaitoksen, ja näin ollen Ahvenistolle valmistui uusi lämpölaitos vuonna 1976. Ahveniston lämpölaitokselle valmistui 1978 ensimmäinen valvomo kaukokäyttöön ja -mittaukseen. Katumalle ja Käikälään kaukolämmitys levisi 1979. 1982 rakennettiin pitkä päälinja Vanajan voimalaitokselta Kantolan alueen läpi Keinusaareen.

Tätä seuranneina vuosina verkkoa vielä laajennettiin ja tihennettiin olemassa olevilla alueilla, ja vuonna 1984 se ulottui jo useimpiin kaupunginosiin. Kiihkeimmän rakentamisen aika oli ohi. Kaukolämpöverkkoa on tämän jälkeen pääosin uusittu ja perusparannettu. Viimeisin uuden verkon rakentaminen oli Moreenin yhdyslinjan rakentaminen Aleksis Kivenkadulle vuonna 2023.

Kaukolämmön tuotanto muuttunut vuosikymmenten aikana

Kaukolämmön tuotantotavoissa on kuudenkymmenen vuoden aikana tapahtunut paljon kehitystä. 1970-luvun lopulla öljyn rinnalle polttoaineeksi tuli turve öljyn hinnan nousun takia. Vuonna 1982 kaukolämmön perustehon ostaminen alkoi Imatran Voiman Vanajan voimalaitokselta ja muut lämpölaitokset jäivät ns. vara- ja huipputehon laitoksiksi. Vanajan voimalaitoksen alkaessa tuottaa suurimman osan Hämeenlinnan kaukolämmöstä loppui turpeen käyttö pääasiallisena polttoaineena ja tilalle tuli hiili. Vuonna 1986 polttoainepalettiin tuli mukaan myös maakaasu. Vuonna 2005 Vanajan voimalaitos luopui kivihiilen käytöstä.

Nykyisin hämeenlinnalainen kaukolämpö tuotetaan lähes 90 %:isesti uusiutuvalla biopohjaisella polttoaineella. Lähivuosina lämmön tuotannosta merkittävä osuus syntyy teollisuuden hukkalämmöllä, kun hankkeet SSAB:n ja HS-veden hukkalämpöjen hyödyntämiseksi kaukolämmön tuotannossa valmistuvat.

Hämeenlinnan kaukolämpötoiminta siirtyi Vattenfallille Hämeenlinnan energia myynnin myötä vuonna 2000 ja Vanajan voimalaitoksen yritys osti itselleen 2006. Vattenfallin myytyä sähkönsiirto- ja lämpöliiketoimintansa vuonna 2011 syntyi Elenia. Vuonna 2019 Elenia luopui lämpöliiketoiminnasta. Tällöin uusien omistajien myötä syntyi Loimua, joka on tällä hetkellä Suomen toiseksi suurin yksityinen kaukolämpöyritys.